LPK2030-tapahtumassa lippukunnanjohtajat työskentelivät laatusuunnitelmiensa, ja niiden tiimoilta muun muassa toiminnan arvioinnin parissa. Paljon on puhuttu paremmin tekemisestä, toiminnan kehittämisesta ja laadun tärkeydestä. Vaan mistäpä sitä tietää onnistuneensa? Onnistumisen mittaamista varten tarvitaan muutama sinänsä simppeli asia: tavoitteet, toimintasuunnitelma, mittarit ja arviointia. Koska hyvin johdettu on hauskempi tehdä ja hyvin suunniteltu jo puoliksi valmis, kannattaa jokaisessa lippukunnassa käyttää vähän aivonystyrää tämän teeman äärellä.
Ensin pitää tietää missä ollaan ja mitä halutaan muuttaa.
Missä mennään? Mikä toimii ja mikä mättää? Kuinka arvioida kriittisesti oman lippukuntansa toimintaa? Apuja on monenlaisia ja mukaan voi pyytää vaikka alueohjaajaa, joka osaa kysellä sopivasti kinkkisiä kysymyksiä.
Työkalujakin on. Lippukuntaviisari on selkein apuväline, se on SP:n tietotuote, joka lähetetään vuosittain lippukunnille, jotka ovat täyttäneet vuosiselosteen. Voitte myös piirtää lippukunnan nykytilaa fläpille tai tehdä unelmointia siitä, minkälaista lippukuntaa haluaisitte johtaa. Niille, jotka haluavat tarkastella lippukunnan tilaa varsin kokonaisvaltaisesti kannattaa pyytää alueohjaajalta muutama ilta Kehittyvä lippukunta” -työkalun parissa.
Useimmista lippukunnista löytyy melko selkeästi joku paikka, joka vaatisi kehittämistä. Vaeltajat eivät ehdi toteuttaa omaa ohjelmaansa, johtajiston välinen viesti kulkee takkuillen, johtajaneuvostoon ei huvita tulla, eikä kukaan tahdo yhtään nakkia lisää, hommat jakautuvat epätasaisesti tai uusia aikuisia ei osata pyytää mukaan.
Kun tiedetään missä mennään, on helppoa asettaa tavoite.
Hyvä tavoite on sellainen, johon kaikki voivat sitoutua. Se on myös sopivasti nälkäinen. Keskustelemalla löytyy varmasti sopiva tavoite jostain tarpeeksi hyvän ja aivan järjettömän suorituksen välimaastoista. Isoja tavoitteita ei kannata olla liian montaa. Aika usein sopivaksi tavoitteiden määräksi ehdotellaan kolmea.
Toimintasuunnitelma kertoo, miten tavoite saavutetaan
Kun tavoite on asetettu, on päätettävä miten sinne mennään. Kannattaa muistaa, että toiminnan on palveltava tavoitteita. Jos tavoitteeksi on asetettu tähtiä ja kuita, mutta toiminnassa ei muuteta mitään, saa tulokseksi sitä, mitä on aina saanutkin. Muutosta tahtovan on oltava valmis tekemään muutoksia.
Hyvä tavoite ei mene hukkaan, kun sitä mitataan oikeanlaisilla mittareilla
Hyvä mittari on fiksu elikäs SMART:
Specific – Tarkka
Measurable – Mitattava
Achievable – Saavutettavissa
Realistic – Realistinen
Time bound – Aikaan sidottu (eli olennainen juuri tällä hetkellä)
Kunnianhimoisimmat voivat tehdä vieläkin fiksumman (SMARTER) ja lisätä pötköön Ethical – Eettinen sekä Responsible -Vastuullinen. Mittareiden asettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja keskustelua. Usein käy nimittäin niin, että sitä saa, mitä mittaa. Mittarit voivat olla numeroilla mitattavia (osallistujien määrä) tai laadullisesti mitattavia (osallistujilla hyvä mieli). Aika harvaa asiaa on mahdotonta mitata, mutta joidenkin juttujen saattaminen mitattavaan muotoon voi olla kinkkisenpää.
ACTION!
Kädet mutaan, saappaat saveen, tämä on tärkein vaihe!
Aika arvioida ja makustella
Palautelomakkeet maailmaan, mittarit esiin, kissat pöydälle. Käytetään hetki ja katsotaan tuloksia. Nääditään ja ihmetellään. Ja tehdään päätöksiä. Jatketaanko valitulla tiellä ja valituilla menetelmillä vai onko aika muuttaa toimintasuunnitelmaa? Mitä halutaan muuttaa ensi kertaan?
Ja aloitetaan alusta taas
Kehittyvässä, hyvinvoivassa lippukunnassa toiminnan suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin rinkula pyörii mutkattomasti, jatkuvasti ja ilman älytöntä vaivannäköä ja suunnattoman pitkiä blogitekstejä. Aika moni lippukunta suunnittelee ja arvioi toimintaansa esi-isien jalanjäljissä copy paste -menetelmällä. Suosittelen lämpimästi asioiden ottamista omiin käsiin!
Tämän tekstin pohjalla alueohjaaja Annen muistiinpanot LPK2030:n keskustelusta, ohjeet LPK2030:n settien pitäjille, välipaloja Annan käymän Quality -evaluation and monitoring -setistä ja vähän maalaisjärkeä.
